| www.selkaydinvamma.fi |
    

Muuta tietoa - Selkäranka ja -ydin
20-08-2003 / AD

Aivoissa syntyvät käskyt kulkevat ensin selkäytimeen ja sieltä ääreishermoja pitkin esimerkiksi lihaksiin. Tuntoaistimukset vaikkapa iholta tai virtsarakosta siirtyvät hermoimpulsseina selkäydintä pitkin aivoihin. Selkäydin on siis tärkeä hermoston osa elimistön tietojen kulussa.

Hermosolut
ovat pitkälle erikoituneita eivätkä ne pysty jakaantumaan tai uusiutumaan kuten esim. ihosolut. Lisäksi selkäytimessä eloonjääneen hermosolun säikeen kasvu estyy. Toinen ytimen hermosolu ei voi varsinaisesti ottaa tuhoutuneen solun tehtävää, vaikka osittaisissa vammoissa ilmeisesti toimintojen tehostumista tapahtuukin. Jos siis ydin on tuhoutunut, tilanne on pysyvä. Keinoja vamman parantamiseksi etsitään, mutta mitään selkeää hoitoa ei vielä ole.
Selkäranka on osa elimistön tukirakennetta. Ranka koostuu luisista nikamista, jotka liittyvät toisiinsa vahvojen nivelsiteiden avulla. Selkäydin kulkee nestevaipan ympäröimänä nikamissa olevien aukkojen muodostamassa putkessa, selkäydinkanavassa. Selkäydin jakautuu jaokkeisiin eli segmentteihin. Jokaisesta segmentistä lähtee hermojuuripari nikamavälissä olevista aukoista jakaantuen ääreishermoiksi.


MITÄ VAMMASSA TAPAHTUU

Tavallisimmat tilanteet, jossa selkäranka murtuu ovat liikenne- tai putoamistapaturmat. Selkäranka on kestävä ja hyvin suunniteltu, siksi nikaman murtuessa jää selkäydinkanava usein ennalleen. Suurin osa murtumista, noin 75% onkin sellaisia ettei vaurioita selkäytimeen tai hermojuuriin tule.

Kun murtuma vaurioittaa selkäydintä, tapahtuu ytimen ruhjoutumista, venytystä ja puristusta. Lisäksi selkäytimeen ja sen ympäristöön tulee turvotusta heikentäen edelleen tilannetta. Lopullinen ytimen vaurioituminen ei siis välttämättä tapahdu aina aivan heti vaan elimistön omat reaktiot edelleen pahentavat tilannetta. Todennäköisesti suurin vaurio kuitenkin syntyy välittömästi murtuman aiheuttamasta iskusta.
Vamma kaularangan alueella saa aikaan neliraajahalvauksen eli tetraplegian ja rinta- tai lannerangan alueella alaraajahalvauksen eli paraplegian. Myös monet elintoiminnot vammatason alapuolella häiriintyvät.
Selkäytimen vaurioitumiseen ei aina tarvitse selkärangan murtua. Niskan retkahdus- tai nivelsidevammoissa voi ydin joutua äärimmäiseen venytykseen ja se vaurioituu. Tällöin altistavana tekijänä voi olla esim. kulumamuutosten aiheuttama selkäydinkanavan ahtauma tai kaularangan kahden nikaman yhteensulautuminen, jollainen ei aiemmin ole aiheuttanut mitään oireita.


MITEN TUTKITAAN

Röntgenkuvassa nähdään lähes aina onko rangassa murtumia. Sen sijaan selkäytimen tilasta tavallisella röntgentutkimuksella ei saa tietoa. Varmuudella ei myöskään voi sanoa, millainen luitten tila oli tapaturman sattuessa. Nikamien sijoiltaanmeno on voinut tilapäisesti olla suurempi kuin röntgenkuva sairaalassa näyttää.

Tietokonetomografia (viipalekuvaus) on röntgentutkimus, jossa saadaan luista parempi kuva. Se onkin välttämätön tutkimus esim. leikkausta suunniteltaessa. Jos käytetään tehosteena varjoainetta selkäydinnestetilaan, tutkimus voi antaa lisätietoa ytimen tilasta.
Magneettitutkimuksessa ei käytetä röntgensäteitä vaan hyödynnetään elimistössä olevan veden magneettisia ominaisuuksia. Siksi se kertoo enemmän pehmytkudosten tilasta kuin röntgentutkimukset. Selkäydin kuvantuukin parhaiten magneettitutkimuksella ja on hyödyllinen sekä välttämätön monissa tilanteissa. Magneettitutkimus tehdään putkimaisessa koneessa eikä tutkimusalue saa sisältää magneettista metallia.

Hermojohtonopeustutkimuksissa (EMG tai ENMG) saadaan viitteitä hermovaurion laadusta. Tutkimuksessa paikannetaan ääreishermoja ohuilla neuloilla sekä annetaan pieniä sähköimpulsseja, jotta liikehermojen tilaa voidaan arvioida. Myös tuntohermopuolta voidaan kartoittaa antamalla kehon ääreisosiin tuntoärsykkeitä ja mittaamalla aivojen vastetta. Tällaisella herätetutkimuksella saadaan siis myös selville selkäytimen vaurion vaikeutta. Nämä tutkimukset voivat siis antaa viitteitä alkuvaiheessa toipumisennusteesta, mutta mitään varmaa käsitystä silläkään ei saada.


MURTUMAN HOITO

Nykyään ajatellaan, että mitä nopeammin selkäydinkanavan muoto saadaan palautettua normaaliksi ja nikamat tuettua, annetaan ytimelle paremmat mahdollisuudet selviytyä vähäisemmin vaurioin. Silti varmaa näyttöä ei ole, että nopea leikkaushoito vähentäisi selkäytimen vaurioitumista. Suomalainen hoitokäytäntö kuitenkin suosii leikkaushoitoa ja useimmissa tapauksissa ei sen viivyttelystä ole ainakaan hyötyä. Jokaisen murtuman hoito tulee kuitenkin aina arvioida yksilöllisesti. Joissakin tapauksissa voidaan sanoa, että leikkaushoitoon sisältyy riskejä ja tuolloin kannattaa odottaa tilanteen selkiytymistä.

Konservatiivisella hoidolla tarkoitetaan, että leikkausta ei tehdä. Tämä voi olla kaularankamurtumissa kuuden viikon kallovetoa, jolloin luutuminen on tapahtunut. Kallovedossa ohimoluihin porataan matalat reiät, joihin voidaan kiinnittää metallinen kaari ja siitä vaijerilla punnukset sängyn päädyn yli roikkumaan. Kallovetoa joudutaan edelleenkin käyttämään tilapäisesti leikkausta odotettaessa. Ainoana hoitomenetelmänä se on nykyisin harvinainen.
Konservatiivista hoitoa voidaan käyttää myös joissakin esim. rintarangan murtumissa, joissa leikkausta ei tarvita.

Operatiivinen hoito tarkoittaa leikkaushoitoa. Miten leikkaus suoritetaan ja minkälaisin metallivälinein ranka tuetaan, riippuu murtumatyypistä ja sen sijainnista.

Kaularankamurtuma leikataan nykyään useimmiten etukautta, jolloin leikkausarpi tulee alas kaulan etupuolelle. Useimmiten murtunut nikamasolmuke poistetaan ja tilalle laitetaan luupala lonkasta. Mikäli kysymys on nikamien sijoiltaanmenosta, poistetaan yleensä vaurioitunut välilevy ja sen tilalle asetetaan luutappi. Lähes aina ranka tuetaan metallilevyllä, joka ruuvataan kiinni ehjiin nikamasolmukkeisiin.
Aiemmin kaularankamurtumat leikattiin enimmäkseen takakautta. Nykyisin tätä menetelmää käytetään harvemmin pelkkänä hoitomuotona tai yhdistettynä etukautta tehtyyn leikkaukseen. Takakautta tehdyssä leikkauksessa voidaan poistaa nikamankaaria tilan tekemiseksi ja rangan tukeminen tapahtuu metallilankasilmukoin okahaarakkeista.

Nykyisin pääasiallisin rinta- ja lannerankamurtumien tukemisen hoitomuoto on ns. transpedikulaarinen fiksaatio. Tässä leikkauksessa murtuma murtuman ylä- ja alapuoliseen nikaman okahaarakkeeseen porataan tukevat ruuvit, jotka yhdistetään toisiinsa tangoilla. Tilan tekemiseksi voidaan nikamankaaria poistaa ja luutumisen varmistamiseksi tehdä luunsiirtoa. Uudempana leikkausmuotona on murtuneen nikamasolmukkeen poisto ja sen korvaaminen luukappaleella. Tämä on kuitenkin teknisesti vaikea toteuttaa eikä sovellu kaikkiin selkärangan osiin.

Jos selkäydin vaurioituu ilman rankamurtumaa saattaa tilaa tekevästä (dekompressio) leikkaushoidosta olla apua. Jälleen hoito on kuitenkin arvioitava yksilöllisesti ja esim. jos halvausoireet itsestään lievittyvät, ei leikkausta ehkä kannata riskien vuoksi tehdä.
Leikkauksessa voidaan saada myös selkäytimen tilasta. Mikäli leikkausmenetelmästä johtuen saadaan näkyvyys selkäytimeen ja siinä nähdään selkeät vaurion merkit, antaa se tietoa ennusteesta. Toisaalta, vaikka selkäydin vaikuttaisi täysin ehyeltä, voi se kuitenkin olla vioittunut.


MUUT YTIMEN VAURIOITUMISEN SYYT

Erilaiset tulehdukset (myeliitti) voivat aiheuttaa selkäytimen vaurion. Aina ei tulehduksen syytä saada selville, erityisesti jos se on virus. Jos aiheuttaja on selvillä, voidaan tilannetta hoitaa bakteeri- tai viruslääkkein. Vaikka syy ei olisi tiedossa, voidaan kokeilla joitakin lääkityksiä, tosin hoitovaihtoehdot ovat aika vähissä. Myös selkärangassa tai sen ympäristökudoksissa olevat, yleensä bakteeriperäiset tulehdukset voivat päästessään pahaksi vaurioittaa myös selkäydintä. Tuolloin nopea lääkehoito ja mahdollisesti leikkaus voivat helpottaa tilannetta.

Kasvaimet itse selkäytimessä tai sen lähistössä aiheuttavat usein selkäytimen vaurioitumista. Tällainen tilanne kehittyy useimmiten hiljalleen ja ehkä useitakin erilaisia tutkimuksia on jouduttu tekemään oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi. Ydintä vaurioittavat kasvaimet voivat olla sekä hyvän- tai pahanlaatuisia ja tilanteesta riippuen hoidot voivat sisältää leikkauksen, sädetyksen tai solunsalpaajahoidon. Selkäydinvamman ennusteeseen vaikuttaa sekä kasvaintyyppi että sen poistamiseksi mahdollisesti tehdyt pakolliset hoidot.

Useat erityyppiset verisuoniperäiset ongelmatilanteet voivat vaurioittaa selkäydintä. Tällaisia ovat mm. laskimon ja valtimon välinen oikovirtaus, laskimoiden epämuodostuma tai valtimon tukos. Oireet saattavat tulla hiljalleen tai joissakin tapauksissa hyvin äkillisesti. Leikkaushoito saattaa tulla kyseeseen. Selkäytimeen voi myös tulla verenvuotoa tuhoten sitä.

Kulumamuutokset selkärangan alueella voivat ahtauttaa selkäydinkanavaa niin paljon, että ydin alkaa vaurioitua. Tilannetta voidaan parantaa tekemällä ytimelle lisää tilaa, mutta leikkaukseen sisältyy riskejä.
Välilevyn pullistuma voi esiintyä missä selkärangan osassa tahansa. Tavallisimmin ne kuitenkin ovat lannerangan alaosan alueella. Pullistuma voi vaurioittaa selkäydintä tai hermojuuria aiheuttaen joskus pysyvänkin halvaustilan. Nopea leikkaushoito on tuolloin välttämätön.

Synnynnäinen selkäytimen ja selkäydinkalvojen pullistuma (selkäydinkohju, meningomyelosele = MMC) aiheuttaa aina ytimen vaurioitumisen. Myös MMC:n aiheuttama vaurio voi olla eriasteinen ja eri kohdassa selkäydintä, jolloin oirekuvakin on erilainen. Ytimen vaurio syntyy sekä pullistumisesta itsestään että aina pakollisesta leikkaushoidosta.

Aseta aloitussivuksi | Lisää suosikkeihin | Yhteystiedot | Webmaster | Sivukartta
   Copyright © 2003 Selkäydinvammasäätiö