| www.selkaydinvamma.fi |
    

Vamman seuraamukset - Kipu
20-08-2003 / AD

Kipu on yleensä hälytysmerkki siitä, että elimistössä on jotakin vialla. Siihen pitäisi siis reagoida järkevästi ja poistaa vika tai välttää aiheuttamasta kipua. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, on siirryttävä sänkyyn, vaikka olkapää onkin huonossa kunnossa. Hermoperäisessä kivussa ei edes tiedetä mitään tekijää, jonka voisi poistaa, kipu on jo iskostunut hermostoon. Kipu on monisäikeinen asia ja sen kanssa voi myös oppia tulemaan toimeen. Tässä auttavat kivunhallinta ja kipuryhmät.

Selkäydin vammaan ei sinänsä kuulu tuki- ja liikuntaelinperäinen kipu. Selkäydinvamma aiheuttaa kuitenkin aina poikkeavaa kuormitusta elimistölle. Pyörätuolin käyttö rasittaa varmasti olkapäitä ja yläraajoja tavalla, johon niitä ei ole suunniteltu. Kävelyssä lihasepätasapaino tai lihasvoiman puute voi kuormittaa niveliä. Erinäistä kolotusta ja kremppaa syntyy siis helposti.
Itsestä on pidettävä huolta ja pyrittävä myös vaivojen ennaltaehkäisyyn, kuten nivelten kulumamuutosten ja jännevaurioiden estämiseen. Lihashuolto ja itse toteutetut venyttely ja kuntosaliohjelmat ovatkin todella avainasemassa pyörätuolin käyttäjällä.

Hermoperäinen kipu tuntuu usein pistelynä tai poltteluna vammatason alapuolella alueilla, joiden tunto on alentunut tai poissa. Kipu johtuu hermoston antamasta virheellisestä tiedosta, eikä kipuilevalla alueella ole useinkaan mitään “vikaa”. Tilanne on kuitenkin huolellisesti selvitettävä, ettei mitään paikallista ongelmaa jää hoitamatta. Hermoperäisen kivun hoito on yleensä hankalaa, mutta ainakin lievitystä siihen lähes aina on saatavilla.
Tavalliseen kipuunkin sen kroonistuessa voi tulla hermoperäistä luonnetta. Selkäydinvammaan voi muutenkin tyypillisesti tulla tällaista sekamuotoista kipua.

Tuntopuutoksien vuoksi saattaa normaali kiputuntemus puuttua kokonaan. Luunmurtuma saattaa aiheuttaa vain lisääntynyttä spastisuutta tai poikkeavaa hikoilua. Samoin umpisuolen tulehduksen voi huomata vain vatsalihasten spastisuutena, huonovointisuutena ja kuumeena. Elimistöä on siis opittava tarkkailemaan ja muistettava kertoa kiputunnon puuttuminen myös lääkärille.

Nivel- tai lihasperäinen kipu on selkäydinvammaisella selvitettävä ja hoidettava huolellisesti, koska toimintakyky voi romahtaa pienestäkin esim. olkapää vaivasta, joka ei kävelevää ihmistä paljoakaan haittaisi.
Hermoperäisen kivun selvittelyissä olisi yleensä hyvä tehdä selkäytimen alueen magneettitutkimus. Myös selkäydinpuudutus voi auttaa diagnoosin teossa. Suurimmissa sairaaloissa on kipupoliklinikoita, joissa moniammatillinen henkilökunta on perehtynyt erityisesti kivun hoitoon.

Nivel-, lihas ja jännevaivoihin käytetään yleensä tulehduskipulääkkeitä. Pitkään käytettäessä sivuvaikutukset on otettava huomioon ja lääkkeitä tulee käyttää harkiten.
Hermoperäisen kipuun ei ole omaa lääkettään vaan hoitoon käytetään tyypillisesti epilepsia-, masennus- tai rytmihäiriölääkkeitä. Joskus on pakko käyttää morfiinin sukuisia lääkkeitä.

Monennäköisin fysioterapeuttisin keinoin voidaan kipua lievittää. Fysikaaliset hoidot ovat luonnollisesti käytössä kivun lievityksessä ja myös akupunktiota kannatta kokeilla. Hermoperäisessä kivussa voi TNS-sähköhoito olla hyödyllinen. Hankalissa vaivoissa voi puuduteruiskeista olla hyötyä ja joskus voidaan lääkeainepumpulla ruiskuttaa lääkettä suoraan selkäydinnestetilaan

Aseta aloitussivuksi | Lisää suosikkeihin | Yhteystiedot | Webmaster | Sivukartta
   Copyright © 2003 Selkäydinvammasäätiö