| www.selkaydinvamma.fi |
    

Vamman seuraamukset - Spastisuus (joustokankeus)
20-08-2003 / AD

Spastisuus on lihaksen tahatonta liikettä. Täysin “halvaantunut” lihas voi krampata itsekseen tai osittain toimiva lihas on kankea. Spastisuuden syynä on vaurion alapuolelle jääneen selkäytimen itsenäinen refleksitoiminta, ns. ylemmän liikehermosolun vaurio. Jos vamma on lannerangan alueella tai alempana on halvaus yleensä veltto. Spastisuutta ei siis tule kaikille.

Välittömästi tapaturman jälkeen on vammatason alapuolelle jäänyt selkäydin on lamassa eikä mitään refleksitoimintaa ole (spinaalishokki). Jos osa selkäytimestä on jäänyt toimivaksi vamman alapuolelle, spastisuutta ilmaantuu yleensä muutaman viikon kuluttua ja se lisääntyy hiljalleen useita kuukausia. Spastisuutta ei voi hallita tietoisesti, koska säätelevät yhteydet aivoihin ovat joko kokonaan tai osittain poikki. Jos spastisuus on haittaavaa tai se myöhemmin lisääntyy, on se hoidettava.

Selkäytimen spontaani refleksitoiminta aiheuttaa “perusspastisuuden”, jonka määrä on yksilöllinen ja voi haittaavuudeltaan olla vähäistä tai hyvinkin vaikea.
Ylimääräistä ärsytystä aiheuttavat tekijät vammatason alapuolella voivat myös lisätä spastisuutta. Lisääntyvän, “ylimääräisen” spastisuuden syy on pyrittävä löytämään. Vammautuneella itsellään on useinkin mielessään mahdollinen spastisuutta aiheuttava vaiva. “Kipua” tuottava iho-ongelma (vaikkapa kovalla istuminen) lisää spastisuutta usein välittömästi. Rakkotulehdus aiheuttaa spastisuutta tunneissa. Peräpukamat voivat lisätä spastisuutta hiljalleen ja vaihtelevasti.

Parhaiten ja ensisijaisesti vammatason alapuolen tilanne tulee selvittää lääkärin käsin suorittamalla kliinisellä tutkimuksella. Tällöin katsotaan huolellisesti iho, kynnet yms. Jos syy ei selviä, saadaan kuitenkin usein vinkki siitä, mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Syy voi löytyä esim. virtsateistä tai suolistosta, joiden tila tulee selvittää tarkemmilla tutkimuksilla. Jos ongelma ei muuten selviä, on tehtävä selkäytimen magneettikuvaus. Taustalta saattaa löytyä vaikkapa syringomyelia eli selkäytimen ontelotauti.

Spastisuudesta voi myös olla hyötyä. Pyörätuolissa istuvan tasapaino voi olla parempi, istuminen tukevampaa. Osittaisessa vammassa sopiva spastisuus alaraajojen lihaksissa voi helpottaa kävelyä. Tetralla spastisuus voi parantaa käden tarttumaotetta.

Itsensä huolellinen perushoito ja tarkkailu on parasta spastisuuden ennalta ehkäisyä ja itse asiassa myös hoitoa. Lihasten venyttely joko itse tai fysioterapiassa lievittää spastisuutta, myös lämpö voi auttaa. Spastisuuden hoidosta onkin hyödyllistä keskustella fysioterapeutin kanssa.

Usein spastisuuteen tarvitaan kuitenkin lääkehoitoa. Baklofeeni (Baclon, Baclopar, Lioresal) on lääke, jota yleensä kannattaa ensimmäiseksi kokeilla. Sirdalud on toinen spastisuuden peruslääke. Diapam vanha, mutta hyvä lääke sisältäen kuitenkin riskin riippuvuuteen. Muitakin voi kokeilla, esim. Rivatrilia lihasnykäyksiin. Kaikista lääkkeistä voi olla sivuvaikutuksia. Yleensä kannattaa yhden lääkkeen annosta nostaa hiljalleen, kunnes tulee toivottu vaikutus tai liian haitallisia sivuvaikutuksia. Vasta sitten aloitetaan toisella lääkkeellä.

Botox on hermomyrkky, jolla voidaan lihas lamata noin 3-4 kuukaudeksi. Lääke ruiskutetaan suoraan lihakseen, joten vain joitakin ja yksittäisiä lihaksia voidaan hoitaa.
Baclofen-pumppu asennetaan ihon alle ja ohuella katetrilla ruiskutetaan baklofeenia suoraan selkäydinnestetilaan. Menetelmällä on aika hyviä kokemuksia muuten vaikeahoitoisesta ja invalidisoivasta spastisuudesta. Tilanne tulee kuitenkin huolellisesti tutkia ennen pumpun asentamista, ettei taustalle jää muulla tavoin hoidettavaa perussyytä. Lääkkeen teho on myös selvitettävä ensin ihon läpi asennetulla katetrilla.
Kirurgisia hoitoja, joissa katkaistaan hermoja tai hermojuuria, on olemassa, mutta niihin nykyisin joudutaan turvautumaan vain harvoin
Aseta aloitussivuksi | Lisää suosikkeihin | Yhteystiedot | Webmaster | Sivukartta
   Copyright © 2003 Selkäydinvammasäätiö